Varhaiskasvatussuunnitelma

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet

Valtakunnallinen
Ei valtakunnallisia lisäyksiä
           

Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista. Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen ja korjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisen perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisia arvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja kehitettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen etua on harkittava yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti75.

Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun. Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistä toimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamista kehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteet näkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntää vahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.

Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö

Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksen käyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisille mahdollistetaan keskittyminen leikkiin.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaan ryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita. Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen.

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta76 ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin edistää osallisuutta. Jokainen henkilöstön jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä77 . Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus

Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa toisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa

Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja. Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetään pitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä ja keskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne edistää hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä78 . Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia. Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä.

Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.

75Varhaiskasvatuslaki 4 § ja HE 40/2018 vp, s. 85

76Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta

77Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 7 ja 8 §

78Varhaiskasvatuslaki 10 §

Tampere
Ei kuntakohtaisia lisäyksiä

Osallisuuden pedagogiikka

On tärkeää tunnetasolla tietää kuuluvansa ryhmään, se on paljon enemmän kuin osallistumista. Ryhmän jäsenyys on merkityksellistä. Yhteenkuuluvuus luo yhteisöllisyyttä, jolloin voidaan vahvistaa koko ryhmän hyvää ilmapiiriä ja me-henkeä. Pedagogisesti painottuva kokonaisuus rakentuu osallisuuden pedagogiikan periaatteiden mukaisesti.

Näitä periaatteita ovat

• yhteisön jäsenten (lapset, huoltajat, henkilöstö) keskinäinen luottamus ja kunnioitus

• sensitiivinen kohtaaminen, ymmärtämään pyrkiminen, palautteen vastaanottaminen ja antaminen

  • tietoisuus ja avoin keskustelu yhteisön jäsenten välisistä valtasuhteista pedagogisesti harkittujen ratkaisujen tekemiseksi

• yhteisön jäsenten osallisuuden ja toimijuuden tukeminen.

Vastuu lasten ja huoltajien osallisuuden ja toimijuuden mahdollistamisesta on varhaiskasvatuksen henkilökunnalla. Järjestäjätaho ja henkilöstö arvioivat ja kehittävät suunnittelukäytäntöjä osallisuuden pedagogiikkaa tukevaksi. Osallisuuden ja toimijuuden tavat ja menetelmät ovat monipuolisia ja vastaavat yhteisön tarpeita ja toiveita. Lasten ja huoltajien osallisuus toteutuu jokaisen mahdollisuuksien ja mielenkiinnon mukaan.

Osallisuuden pedagogiikalla vahvistetaan lapsen toimijuutta ja aktiivisuutta: kykyä ajatella itse, ilmaista mielipiteitä, kysyä kysymyksiä, olla aloitteellinen ja vaikuttaa. Aikuiset tukevat lasten osallisuutta kuuntelemalla lapsia, tarttumalla heidän ideoihinsa sekä työstämällä niitä yhdessä.

Osallisuudessa on kyse kaikkien ryhmän jäsenten näkemysten huomioimisesta ja yhteisestä neuvottelusta kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytymiseksi yksittäisten lasten toiveiden täyttämisen sijaan. Vastuu pedagogisen toiminnan monipuolisuudesta säilyy aina aikuisella. Arkea ei pidä suunnitella liian tiiviiksi, vaan siellä tulee olla tilaa lasten valinnoille, toiminnalle ja ajattelulle sekä kiireettömälle keskustelulle.

Kielitietoinen kasvattaja

Varhaiskasvatuksessa lapsi oppii kieltä ja samanaikaisesti hänen tulisi oppia asioita kielen avulla. Kielitietoisuuden tulee näkyä opetustilanteissa ja arjen toiminnassa. Jokainen varhaiskasvatuksen työntekijä toimii kielen opettajana toimimalla kielellisenä mallina. Henkilöstö käyttää selkeää, hyvää peruskieltä ja huomioi lasten erilaiset kielelliset valmiudet. Puheen tuottamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen mitä sanotaan, miten sanotaan ja miten rikasta kieli on. Puhetta havainnollistetaan ilmein, elein, äänenpainolla ja tarvittaessa kuvien avulla. Pedagogisen suunnittelun pohjana ovat lasten kielelliset vahvuudet ja osaaminen. Tavoitteet toiminnalle asetetaan siten, että lapsen kielellinen osaaminen lisääntyy ja lapsen kieli-identiteetti kehittyy.

Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet

Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintakulttuuri muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta perusopetuksen päättövaiheeseen.

Turvallinen toimintakulttuuri tukee yhteisössä työskentelevien aikuisten ja lasten yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta sekä edistää yhteisön hyvinvointia. Lasten ja huoltajien osallisuus toimintakulttuurin toteuttamiseen ja kehittämiseen mahdollistetaan monin eri tavoin. Yksikön käytännöt kuvataan vuosittain toimintasuunnitelmassa.

Päiväkoti laatii kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelman vuosittain yhdessä lasten, huoltajien ja henkilöstön kanssa osana yksikön pedagogista toimintasuunnitelmaa. Myös perhepäivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa laaditaan kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma osana kuntatasoista toimintasuunnitelmaa.

Varhaiskasvatuksen arkikäytännöt tukevat lasten kasvamista aktiivisiksi kansalaisiksi. Lapsen sensitiivinen kohtaaminen, pedagogiset yhteiset käytännöt sekä fyysisen aktiivisuuden mahdollistaminen varmistavat lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.

Pienryhmätoiminta on osa lapsiryhmän jokapäiväistä toimintaa, jota ohjaa pedagoginen suunnitelma. Pienryhmätoiminta tukee lasten välistä sekä lasten ja aikuisen välistä vuorovaikutusta ja mahdollistaa lapsen yksilöllisen huomioimisen.

Hyvä pedagoginen suunnitelma ei sisällä yksittäisiä tapahtumia ja tuotoksia, vaan prosesseja. Lapsille tarjotaan elämyksiä ja kokemuksia, joiden pohjalta lapset voivat rakentaa omia suunnitelmiaan ja työstää asioita omalla tavallaan eteenpäin. Kiireetön prosessi on tärkeämpi kuin tulos.